Heloujaa! :D
Mitäpä teille armaille lukijoilleni kuuluu? Toivottavasti hyvää! Itse olen aloittanut ensimmäisen koulutukseeni liittyvän harjoittelun, jonka tarkoituksena on tutustua sosiaalialan palvelujärjestelmään. Olen kyllä pitänyt harjoitteluajasta paljon, sillä onhan se kuitenkin melkein työntekoa. Tietysti tietynlaista jännitettä antavat aamuheräämiset, sillä olen nyt kuluneen syksyn aikana onnistunut mokaamaan yhden kouluaamun niin totaalisesti että ei mitään rajaa. Ai että mitäkö tapahtui? No seuraavaksi saatte kuulla siitä! ;)
Koulu alkaa meillä AMK:ssa 15 yli 8, ja näitä kahdeksan aamuja oli minulla tuolla kuluvalla viikolla ollut jo ainakin 3 ennen tätä kyseenomaista aamua. No, tietty kello laitettiin soimaan samaan aikaan kuin muinakin aamuina, tähänhän on jo totuttu. :D Aamulla sitten heräsin, ja minua väsytti niiiiiiin maan perusteellisen paljon että painoin kännykän torkulle. Armas Sony Ericssonini omistaa 9min torkun, joten siinä ajassa en menettäisi mitään. No, heräsin sitten jonkin ajan päästä (tai ainakin niin luulin), ja katsoin kännykän kelloa. Kello ei näyttänytkään olevan 6.09 vaan ei sen enempää eikä vähempää kuin 8.00! Ryntäsin tikkana ylös, ja kiersin katsomassa kaikki talon kellot läpi. Ettei vain puhelimeni ollut tehnyt tepposia? Mutta näin ei kuitenkaan ollut.
No, eihän siinä sitten muu auttanut kuin vain hypätä ylös sängystä, pukea vaatteet päälle pikavauhtia ja yrittää soittaa kavereille ja tiedustella luokkaa jossa oppitunnit pidettäisiin. Sattui vielä niin, että kaikki ne henkilöt joille soitin olivat itse myöhässä tai ottamassa rokotuksia. No, tyydyin tähän enkä soitellut enää enempää ihmisille, pakkasin vähäiset tavarat laukkuun (luojan kiitos että meillä ei ole joka aineeseen omia kirjoja!) ja lähdin pyöräilemään koululle (ja onneksi asun todella lähellä!). Koululle päästyäni en ruennut edes heittämään takkiani naulakkoon, vaan juoksin suoraa päätä koneelle katsomaan oppituntien luokan, kävin ostamassa koulun kahviosta banaanin ja kismetin ja lähdin luokalle. Vaikka kannatan hyötyliikuntaa suuresti, täytyy myöntää että tällä kertaa nousin neljänteen kerrokseen hissillä. Sattuneesta syystä portaat eivät oikein houkuttaneet... ;)
Saavuin sitten luokalle, ja koputin oveen, astuin sisään ja pyysin anteeksi myöhästymistäni. Luokkatovereideni ilmeet olivat näkemisen arvoiset, eiväthän he uskoneet minun ikinä myöhästyvän (nimimerkki kaikkialla puoli tuntia ajoissa...) Ja mikä tässä kaikessa oli muka sitten niin kertomisen arvoista? No, ehkä se että opettaja oli tullut vain hetken ennen minua, ja istuessani pulpettiin kello oli vasta, niin, vasta 8.19. Eli myöhästyin 4 minuuttia tämä kiireaamun jälkeen. Sain kyllä uskotella että olin tosiaan herännyt vasta kahdeksalta. :D Onnekseni en esimerkiksi meikkaa, muuten aamu olisi vain vierähtänyt, ja vierähtänyt, ja vierähtänyt... ;)
Mutta tällaista minulla tällä erää, toivottavasti teille ei tule ikinä samanlaista tilannetta, tai sitten voitte klaarata sen samalla tavalla kuin minä... ;)
Mukavia aamuja toivottelee Epe <3
