Suuri teen ystävä pohtii päivänpolttavia tai muuten mielessä pyöriviä asioita teekupposen ääressä.
Kiitos Jantalle! :)
...että kaikki sisältö jonka tänne laitan ilman erillistä lähdeviittausta (suora linkki tai maininta kuvatekstissä) on itse tuottamaani. Toivonkin, että jos haluat käyttää esimerkiksi jotain kuvaani omassa blogissasi, blogipohjassasi tai ihan vain tietokoneen taustakuvana, otathan minuun yhteyttä osoitteeseen epenblogi@hotmail.com.
Tästä saat bloginappini, vassokuu!
Jos ei pelitä niin laita viestiä! :)
...muuttaa hieman erilaisena, päivitettynä versiona blogspotin puolelle. :) Samantyylistä juttua ja pohdintaa luvassa myös uudessa blogissani joka löytyy tästä hetkestä lähtien osoitteesta
www.viidentahdenmetsa.blogspot.com
Suljen tämän blogin heinäkuun loppuun mennessä, siirtelen vanhat tekstit varmaan yhdeksi pötköksi ensimmäisten postausten joukkoon. :) Erityiskiitokset vielä Jantalle, elikkäs miun pohjatuunarille joka on loihtinut miun blogille monta mukavaa ulkoasua! :))
Tervetuloa uuden blogin pariin!
Epe
Helluireijaa muruset ympäri Suomea tai missä sitten lienettekin ja luette tätä blogia! (toivottavasti joku lukee^^)
Tänään oli oikein miellyttävä, mukava ja yllättävä päivä monin tavoin. :) Ensimmäiseksi, aamuni lähti liikkeelle kello 6. Aikaahan minulla olisi nukkua vaikka jopa seitsemään asti mutta jännitys herätteli miut jo ihan reppaasti ennen kellonsoittoa. Jaa mitäkö jännitin? Ensimmäistä työpäivääni joka kylläkin oli vain koulutusta, mutta jännittää sain lähinnä tulevia työkavereitani. Ja sitten sainkin huomata että ei ollutkaan mitään jännitettävää. :) Todella mukavat työkaverit sain elämäni ensimmäiseen kesätyöhön. Ja kyllä vain, ensimmäiseen. :)) Sitäkin suuremmalla innolla odotan tulevia työpäiviä! ^^
Lisäksi plussaa tälle päivälle antoi uusien rillien saapuminen! ^^ Kävin näöntarkastuksessa parisen viikkoa sitten ja äimistyin kuullessani optikon sanovan: "Joo, kyllä meidän pitää näitä voimakkuuksia vähentää, ei vähennetä kuitenkaan liikaa kun kerta opiskelet..." Eli siis näköni on kumma kyllä yhdeksän vuoden lasien pidon jälkeen parantumassa, ja jos en opiskelisi niin lasit olisivat olleet vieläkin, hmm, no "tehottomammat" : D
Lisäksi jotenkin vain tänäään oli sellainen superhyvä fiilis, vaikka taustalla onkin muutamia pyörremyrskyn aiheuttamia solmuja jotka edes jollain tavalla saada aukenemaan. Helpompaa se tietysti olisi jos löytäisi sen narun pään. Mutta toivossa on hyvä elää ja eiköhän se langan pääkin (vähintään toinen) sieltä joskus löydy. :)
Tällä erää tuli hieman tällainen pikapostailu, täytyy rueta miettimään huomista työpäivää... ja eväitä! ;D
Oikein kaunista kesää kaikille lukijoille! ^^
"Heeiii, on niin helppoo olla onnellinen."
Epe <3
Hei kaikille täältä todella lämpimästä Pohjois-karjalasta! :D
Kesä tuli tänne muutama päivä sitten, ja nyt on lämpöä riittänyt vaikka muille jakaa! Tänäänkin mittari näytti aamulla kahdeksan aikaan jo +20 astetta, ja aamupäivällä lämpötila kohosi 11 aikaa jo +25. Lähdin pyöräilemään keskustaan ja käymään asioilla, ja palatessani kotiin lämpömittari näytti varjossa jo +28 astetta! :D Ei ihme että lämmin meinasi tulla, vaikka olinkin varustautunut farkkucapreilla sekä hihattomalla paidalla. ;)
Olinkin sitten astetta visaampi lähtiessäni käymään lähikaupassa kotiuduttuani, vaihdoin farkut nimittäin väljähköksi farkkuhameeksi. Jo helpotti! :) Lisäksi olin iloinen saadessani pitkään odottamani hupparin ja huivin, jotka ostin eräältä kaveriltani. :)
Mitäs muuta, teepannu on ollut hyllyllä nyt hieman aikaa, lukuunottamatta koulun teepannua jota jouduin verottamaan pidemmänkin aikaa orastavan kurkkukivun sekä yskän vuoksi. Miltei jokainen kevät saan jonkinasteisen köhänuhan, mutta tänä vuonna se onneksi jäi todella pienoiseksi. :D
Tässäpä taitaa olla tärkeimmät kuulumiset tällä erää, vielä pitäisi muutama viikko jaksaa koulussa jotta saisi sitten hyvillä mielin lähteä kesälomille! :)
Kauniita ja lämpimiä kesäpäiviä kaikille! (minusta nyt saa jos toivottaa kesää ;D )
Epe <3
Heihoi armahat lukijani!
Ensinnäkin iso kiitos! 100 lukijaa on ylittynyt, kiitos kaikille jotka jaksatte seurata kertomuksiani! :) Koulussa on nyt paljon kiirettä, mutta jonkun illan omistan tänne kirjoittamiselle, paljon on ehtinyt tapahtua edellisestä kirjoituskerrasta... ;)
Palailemisiin
Epeson <3
...nimittäin harjoitteluraportti. Se on valmis. Ilman järjettömiä tuskan kyyneliä tai ylimääräisiä menetettyjä yöunia tuloksena on 15 sivua asiaa subjektiivisista oikeuksista, reflektiosta, palvelujärjestelmästä ja vaikka mistä sun muusta! Ja mikä parasta, olen todella tyytyväinen kokonaisuuteen! Nyt voin taputtaa itseäni selkään ja todeta että olen tehnyt hyvää työtä. :)
Mitäs muuta? Hmmm... ajatukset ovat pyörineet tuon raportin ympärillä harjoittelun loppumisesta asti niin tiiviisti, että ei oikein muuta ole ehtinyt miettimään. :) Mutta toisaalta se on hyvä, kerrankin olen onnistunut aivan itsenäisesti keskittämään ajatukseni 100-prosenttisesti siihen mikä on sillä hetkellä koulun puolesta tärkeintä. Iloinen olen myös siitä että priorisointini on kerrankin onnistunut, ja siitä seurannut tulos on ollut toimiva! :D
- - - - -
Runoja olen kirjoitellut aina silloin tällöin sellaisen "moodin" iskiessä päälle. Olen kirjautunut myös rakkausrunot.fi -palveluun, ja sinne aina mahdollisuuksien mukaan päivitellyt runojani. Karu todellisuus iski vasten kasvojani kun huomasin viimeisimmän runon olevan lokakuulta 2009! Yleensä runonkirjoitustahti on ollut jotakin todella toista, vähintään 3 runoa kuukaudessa. Mutta nyt suurimman koulutyön ollessa ohi pitää rueta petraamaan.
Mutta tässä olisi taas vuodatusta tällä erää, ensi kerralla palataan toivottavasti suurien uutisten kanssa. ;) Tai sitten sitä seuraavalla, tai sitä seuraavalla kerralla. Toivotaan että suuria uutisia voisi julkaista siis tulevan kevään aikana. :)
Ihanaa kevään odotusta ja hyviä hiihtokelejä ja luistelukenttiä! <3
Epe
Mielissäni olen katsonut tuota kävijälaskuria täällä sivuillani! Vaikka se ei pitäisikään paikkaansa (eikös noissakin ole niitä jotain jippoja?) niin kävijämäärä on tasaiseen tahtiin lisääntynyt. Kiitos siitä!
Kuinka monella teistä lukijoistani on muuten facebook-profiili? Minulla on, ja aina joskus sitä rupeaa ihmettelemään, miten siihen oikein koukuttuikaan loppujenlopuksi. Tai no, koukuttuminen on ehkä hieman vääränlainen sana, sillä pystyn tulemaan toimeen ilman fb:ssä käyntiä pitkiäkin aikoja. Ennen olin kaikenlaisia yhteisöpalveluja (artistien foorumeita lukuunottamatta) vastaan, ja ajatus jostain irc-galleriasta sai minut vain naurahtamaan ja ajattelemaan ettei siinä ole mitään järkeä! Mutta fb:stä olen kyllä tietyllä tavalla pitänyt. Siinä saa kuitenkin säilytettyä yksityisyytensä kohtuullisen hyvin, vaikkakaan toimivat yksityisyysasetukset eivät ole ikinä satavarmoja.
Tietyissä kohdissa rupeaa aina miettimään monta kertaa ennenkuin klikkaa sitä ok- tai hyväksyn-nappia. Esimerkiksi tuntemattomilta tulevat kaveripyynnöt. Aina on mahdollisuus poistaa henkilö kavereista, jos et vain jostain syystä enää jaksa hänen juttujaan tai hänen käytöksensä sinua kohtaan netissä rupeaa muuttumaan uhkaavaksi. Myös täydellinen blokkaaminen tälläisten henkilöiden kohdalla onnistuu, ja siksi houkutus lisätä tuntemattomia kavereiksi on suuri. Tässä tänä iltana sain viestin eräältä henkilöltä, joka tuntuu olevan ihan asiallinen ja ns."normaali", mutta netissä kun kaikki on vain niin mustavalkoista, mitä oikea elämä ei ole. Viestittelimme aikamme ja lopuksi hän mainitsi että voisin lisätä hänet meseen tai bookkiin. Painiskelen nyt ajatuksen kanssa, lisäänkö hänet vai enkö. Hänen profiilistaan näkee vain kuvan ja sivut ellei ole hänen kaverinsa, eikä mitään muuta.
Mitäpä mieltä olette hyvät lukijat, minkälaisia kokemuksia teillä on nettituttavuuksista, ja miten menettelisitte tilanteessani? :)
Seuraavalla kerralla jotain 'kevyempää' juttua. Ja jos sitä pääsisi vielä siihen alkuperäiseen ajatukseen eli teehen kiinni... ;)
Kauniita kevätpäiviä ja vielä lisäksi oikein hyvää ystävänpäivää!
<3 Terkuin Epe
Heloujaa! :D
Mitäpä teille armaille lukijoilleni kuuluu? Toivottavasti hyvää! Itse olen aloittanut ensimmäisen koulutukseeni liittyvän harjoittelun, jonka tarkoituksena on tutustua sosiaalialan palvelujärjestelmään. Olen kyllä pitänyt harjoitteluajasta paljon, sillä onhan se kuitenkin melkein työntekoa. Tietysti tietynlaista jännitettä antavat aamuheräämiset, sillä olen nyt kuluneen syksyn aikana onnistunut mokaamaan yhden kouluaamun niin totaalisesti että ei mitään rajaa. Ai että mitäkö tapahtui? No seuraavaksi saatte kuulla siitä! ;)
Koulu alkaa meillä AMK:ssa 15 yli 8, ja näitä kahdeksan aamuja oli minulla tuolla kuluvalla viikolla ollut jo ainakin 3 ennen tätä kyseenomaista aamua. No, tietty kello laitettiin soimaan samaan aikaan kuin muinakin aamuina, tähänhän on jo totuttu. :D Aamulla sitten heräsin, ja minua väsytti niiiiiiin maan perusteellisen paljon että painoin kännykän torkulle. Armas Sony Ericssonini omistaa 9min torkun, joten siinä ajassa en menettäisi mitään. No, heräsin sitten jonkin ajan päästä (tai ainakin niin luulin), ja katsoin kännykän kelloa. Kello ei näyttänytkään olevan 6.09 vaan ei sen enempää eikä vähempää kuin 8.00! Ryntäsin tikkana ylös, ja kiersin katsomassa kaikki talon kellot läpi. Ettei vain puhelimeni ollut tehnyt tepposia? Mutta näin ei kuitenkaan ollut.
No, eihän siinä sitten muu auttanut kuin vain hypätä ylös sängystä, pukea vaatteet päälle pikavauhtia ja yrittää soittaa kavereille ja tiedustella luokkaa jossa oppitunnit pidettäisiin. Sattui vielä niin, että kaikki ne henkilöt joille soitin olivat itse myöhässä tai ottamassa rokotuksia. No, tyydyin tähän enkä soitellut enää enempää ihmisille, pakkasin vähäiset tavarat laukkuun (luojan kiitos että meillä ei ole joka aineeseen omia kirjoja!) ja lähdin pyöräilemään koululle (ja onneksi asun todella lähellä!). Koululle päästyäni en ruennut edes heittämään takkiani naulakkoon, vaan juoksin suoraa päätä koneelle katsomaan oppituntien luokan, kävin ostamassa koulun kahviosta banaanin ja kismetin ja lähdin luokalle. Vaikka kannatan hyötyliikuntaa suuresti, täytyy myöntää että tällä kertaa nousin neljänteen kerrokseen hissillä. Sattuneesta syystä portaat eivät oikein houkuttaneet... ;)
Saavuin sitten luokalle, ja koputin oveen, astuin sisään ja pyysin anteeksi myöhästymistäni. Luokkatovereideni ilmeet olivat näkemisen arvoiset, eiväthän he uskoneet minun ikinä myöhästyvän (nimimerkki kaikkialla puoli tuntia ajoissa...) Ja mikä tässä kaikessa oli muka sitten niin kertomisen arvoista? No, ehkä se että opettaja oli tullut vain hetken ennen minua, ja istuessani pulpettiin kello oli vasta, niin, vasta 8.19. Eli myöhästyin 4 minuuttia tämä kiireaamun jälkeen. Sain kyllä uskotella että olin tosiaan herännyt vasta kahdeksalta. :D Onnekseni en esimerkiksi meikkaa, muuten aamu olisi vain vierähtänyt, ja vierähtänyt, ja vierähtänyt... ;)
Mutta tällaista minulla tällä erää, toivottavasti teille ei tule ikinä samanlaista tilannetta, tai sitten voitte klaarata sen samalla tavalla kuin minä... ;)
Mukavia aamuja toivottelee Epe <3
Ja oikein paljon anteeksipyyntöjä, kirjoittaminen on jäänyt hiukkasen (krhm) vähemmälle kahdestakin syystä. Ensimmäinen syy on ollut suoranainen inspiraation puute! Kirjoitus- ja muutoinkin yleinen luomisvire on ollut hukassa, eikä joululoman ajaksi suunnitellut piirrustus- ja maalaustyöt edistyneet ollenkaan. Toisekseen kotona vanhempien luona ei ole nettiä, ja kirjaston koneisiin en luota (nimimerkillä hävittäneet monta tekstitiedostoani ynnä muuta mukavaa). Mutta nyt pyrinkin sitten kirjoittelemaan hieman enemmän kerralla!
Ensimmäiseksi voisin mainostaa erästä joululahjaani, Joulutarina dvdtä. Olen katsonut leffan kaksi kertaa, ja tulen sen tästä eteenpäin joka joulu katsomaan. Vaikka olen herkkä ihan noin muutenkin, on tämä silti niitä harvinaisia elokuvia joiden aikana tulee tirautettua kyynel jos toinenkin. Suomalaisille ehkä hieman epätavallisellakin tavalla tässä elokuvassa kaikki asiat on kuvattu todella kauniiksi ja herkäksi. Ehdottomasti yksi lempileffojani!
Epeson on lisäksi todella todella onnellinen tuosta suuresta lumimäärästä mitä tänne Pohjois-Karjalaan on satanut näinä päivinä runsaasti. Toinen ilonaihe on kunnolliset pakkaset, saan matot ja petivaatteet tuuletettua kunnolla! Ainoa paha puoli tässä on vain se, että lumisade ja pakkanen ovat näinä päivinä tulleet aina samaan aikaan, joten matot ovat olleet aina mukavan kosteita kun olen ne hakenut sisälle takaisin. Mutta nyt näyttäisi paremmalta, niin että pelkkä pakkanen ottaa vallan! :D Hahaa, pölypunkit!
Toisekseen voisin hieman hehkuttaa paria uutta musiikkijuttua, mihin törmäsin tässä joululomani aikana! :) Ensimmäiseksi ilmiö nimeltään Järjestyshäiriö. Tämä jyväskyläläinen bändi sai minut ihastumaan itseensä Karkuri-biisillä sekä sen videolla. Itse biisi sekä videokin ovat todella omalaatuisia ja massasta erottuvia, ja tämä kaikki tälläinenhän minua kiinnostaa! ;) Ostin heidän albuminsa Lopullinen ratkaisu itselleni joululahjaksi, enkä kuunnellut levyä ennen kuin vasta jouluaattona avattuani paketin. Heti kolahti, ja olen kyllä tyytyväinen tähän levyn kokonaisuuteen!
Seuraava musiikkihehkutus on Ismo Alangon uusi single Onnellisuus. Ensinnäkin voin kertoa, että olen hehkuttanut ja tulen hehkuttamaan Alangon veljeksiä, mutta tämä uusin single ansaitsee erityismaininnan. Miksikö? Suurin plussa tulee sanoista, taattua Ismoa ja sitten vielä rahtusen siihen päälle! Nämä sanat tulevat suoraan sydämestä, eivätkä ne jää vain merkityksettömiksi rimpsuiksi päähän soimaan. Toisekseen Ismon ääni ja äänenkäyttö on biisissä mielestäni erilaista kuin aikaisemmassa tuotannossa, mutta tämä on vain hyvä asia! Löysin taas Ismosta uuden puolen, jees!
Mutta nyt taitavat höpötykset tällä hetkellä päättyä tähän! Haluaisin kuulla seuraavaksi teiltä, minkälaatuista postausta haluaisitte lukea täältä blogistani? :) Ja toivottavasti jätätte tänne vierailustanne jotain kommenttia, parannusehdotuksia otetaan myös vastaan!
Ihanaa alkanutta vuotta ja oikein hienoja pakkasilmoja!
<3 Epeson
Todellakin tavallisesta poiketen Epe nautiskeli teetä heti aamusta! :) Ikinä ennen en ole tuotakaan harrastanut, sillä mielestäni tee on ehdottomasti iltajuoma. Mutta kerta se on ensimmäinenkin... ;)
Koulu on ruennut jo helpottamaan vähitellen, ja tästä eteenpäin keskityn lähinnä viimeisten kirjallisten rästitöiden kirjoittamiseen (on elämänkertaa, reflektiopäiväkirjaa, luovien oppimispäiväkirjaa sekä kirjettä tuutorille) :D Lisäksi yritän, huom.yritän väkertää joulukortteja, tehtävänä vielä sellaiset 20kpl. Toivottavasti niistä tulee ihan viisaan näköisiä, tyytyväinen olen näihin valmiisiin kuitenkin ollut! :)
Ihanaa kun kohta on itsenäisyyspäivä! Miulle taite joulun odottamiseen on aina itsenäisyyspäivä, joulukuun alkupäivät menevät vielä ihan samalla painolla kuin marraskuu. Itsenäisyyspäivä on ollut miulle aina tärkeä juhla, ja siihen liittyy paljon erilaisia muistoja. Nyt uudella opiskelupaikkakunnalla ei ole enää samanlaisia lippukunnan soihtukulkueita kuin kotipaikkakunnallani, mutta tämän sijaan aion käydä huomenissa todella pitkällä, rauhallisella kävelyllä.
Pidän pitkien ja rauhallisten kävelylenkkien tekemisestä kameran kanssa. Tällöin tapanani on aina haaveilla, unelmoida ja vain olla itsekseni. Laitan puhelimeni kiinni tai äänettömälle, ja jätän suosiolla mp3-soittimeni kotiin. Kuuntelen vain metsän ja luonnon ääniä. Ja toivottavasti keli suosisi, niin saisin kuvailtua hieman lisää joulukorttikuvia! :)
Mutta oheisen kuvan (vaikkakaan se ei laadultaan mitään toppenia olekaan) toivottelen teille oikein ihanaa joulunalusaikaa ja jännittävää joulun odotusta! :)
